17/05/2014

Myöhästyneet terveiset Kanarialta!

Ajattelin vihdoin ja viimein kertoa vähän tästä matkasta, ennen kuin lähdetään uudelle matkalle maanantaina, ja on taas lisää kerrottavaa...

Menimme siis helmikuussa isin ja Akselin kanssa Teneriffalle, Los Gigantesin kylään. Kanarialla jo kerran käyneenä tiesin suunnilleen mitä odottaa, mutta kymmenessä vuodessa ihminen kyynistyy huomattavasti, ja suhtauduinkin aluksi epäilevästi Kanariansaaria kohtaan, vaikka ainakin Lanzaroten reissu 2004(?) oli aivan mainio. Suomituristien maineesta tietoisena toivoin, etteivät kanarialaiset yhdistäisi meitä juntti-suomalaisiin jotka huutavat kovempaa että "KALJAA", kun espanjalainen ei ymmärrä mitä halajat juoda. Sanottakoon kuitenkin, että isin mantra "who cares?!" iskostui lomaviikon aikana hyvin mieleeni, ja ymmärsin, ettei minun tarvitse hävetä matkaamme Kanarialle. 

(Nyt minua ärsyttääkin ihmiset, jotka kokevat sen olevan jotenkin nolo kohde. Kanariansaarilla on paljon upeaa luontoa, esimerkiksi La Gomeran saarella, johon kaikki ihastuimme. Niin sanottu aurinkomatka oli muutenkin meille kaikille tervetullut breikki kaikesta muusta elämän häslingistä, eikä hektinen, "trendikäs" kaupunkiloma olisi ollut kovin rentouttava. Jos sinä haluat maksaa itsesi kipeäksi hiljentymismatkasta retriittiin Nepalin vuoristossa (joka on varmasti upea paikka, johon menisin mielelläni), se ei ole minulta pois, eikä sen pitäisi olla sinulta pois, jos minä haluan maata kerran kymmenessä vuodessa rannalla Kanarialla. Turistipaikat on turistipaikkoja, mutta aina ei ole pakko valita sitä suosituinta rysää. /end rant)


Päiväohjelmamme toisti pitkälti samaa kaavaa: herätys, aamupala, aamun wifi-hetki, uimaranta, lounas, uimaranta, illallinen, wifi-hetki, nukkumaanmeno. Auringonotto, löhöäminen ja uiminen taisivatkin olla itse kunkin prioriteetti. 

jihuu
Kuvassa esiinnyn minä matkan ensimmäisenä iltana lähirannallamme. Hotellin sijainti oli loistava, hotelli itsessään ei niinkään. Pienen pienet epämääräiset, tunnistamattomat ötökät, jotka viipottajinakin tunnettiin, eivät herättäneet myötätuntoani. Ostimmekin rättejä ja puhdistusainetta...
gigantes

Meressä uiminen oli yksi minun matkani kohokohdista. Vesi oli yllättävän lämmintä, ja jaksoimme Aksun kanssa leikkiä aallokossa lähes tunnin verran. Merivesi kirveli kyllä silmiä kovasti ja näkökykyni sumeni huomattavasti, aaltojen voimakkuus pisti aika lötköksi ja olisin melkein voinut luulla olevani pienessä huppelissa. Lähirannallamme liehui valitettavasti liian usein punainen lippu, joten jouduimme välillä turvautumaan uima-altaisiin. Eräänä päivänä lähdimme suuremmille rannoille Playa de las Americasiin. Ei ollut kovin ihmeellinen paikka, mutta ne aallot!

Kohtasimme aallot urheina.
isi
jou
Ja meillä oli hauskaa!
huihui

Useimmiten oli onneksi tällaiset näkymät aiempien kuvien harmauden sijaan:
veneet
Tässä mun lomalook!
lomalook

Eräänä iltana lähdettiin kipuamaan vähän korkeammalle. Kävelimme ohi banaani- ja sitrusviljelmien, ilta tuoksui hurmaavalta. Otettiin yhteiskuvakin, koska olimme raahanneet jalustaani mukana. Kameran tarjoama hieno sumuefekti ei ollut toivottu. Luulin pilanneeni kamerani, mutta nyt toukokuussa se ei ota ihan noin sumuisia kuvia enää. Jee. Näkymät olivat kauniit, kuvat sumuiset. 
jeesumu
aksu

Gomeran saaresta olisi kyllä niin paljon sanottavaa. Yritän tiivistää viestini muutamaan sanaan ja kuvaan: kaunista, todella monipuolista maastoa, korkeita vuoria, hedelmäviljelmiä, kymmenmetrisiä kanervapuita, subtrooppista laurisilva-metsää, jota ei enää tavata kuin muutamassa paikassa, raikasta ilmaa, horisontaalista sadetta (ja kaurapuuroa, vai mitä Akseli ;). Gomeran tiet olivat erittäin kapeat, tuntui kuin olisimme olleet Maailman vaarallisimmat tiet -ohjelmassa. Niillä teillä ei ihan noin vain ohiteta ketään. 

Retki oli opastettu, ja suomalaiset eristetty skandinaaveista. Oli "skandinaviska bussen" ja me. Eräs matkaseurueemme jäsenistä tarjoutui ottamaan minusta ja Akselista kuvan. Sehän onnistui teknisesti oikein hyvin, oma ilmeeni taas on vähintäänkin kyseenalainen.
minä ja aksu
lauri silva hehheh
Tämä oli kai Gomeran korkein laavatappi. Opas kertoi, että kuvan saaminen voi olla hankalaa, ja niin se olikin: olimme pilvien korkeudella ja viidessä sekunnissa se vihuliainen tappi saattoi olla pilvien peitossa. Verratkaa vaikka: 
laavatappi
DSC_0606

Gomeran pääkaupunki San Sebastián oli sympaattisen pieni.
san sebastian

Moni tietää, että olen erittäin innokas bongari. Listaani kuuluu mm. Salkkareiden Helena, Ruotsin kuningas ja metsäkauris. Todistusaineistoni kelpaisi FBI:llekin, ja kohteen tunnistaa kuvista helposti. Kanarialla sain listaani uuden eläimen: delfiinin. Eikö se nyt ole aivan selvästi siinä?
delfiini

Matkamme oli erittäin onnistunut, minulla oli erittäin hauskaa, juttumme olivat levottomia, sain rusketusrajat ja olin iloinen. Kiitos isi ja Akseli!

teneriffa

5 comments:

anni said...

Ah tää oli mahtava merkintä, jotenkin, pisti hymäjämään monessakin kohtaa ^_^ Haluan mereen, viipottajista en niin piittais. Niin ja diggaan lomalookista! Ihanaa seuraavaa matkaa :) (ps. mie en koskaan saanut vastausta sieltä kahvilakerhosta, niin en ole sitten uskaltanut kysellä uudestaan, uskalsitko sie?)

Anniina said...

Hih, kiva kuulla! Oli myös kiva kirjoittaa suomeksi, taidan tehdä niin jatkossakin aiheesta riippuen. Kiiitos ja kiitos! Meri on ihana asia, varsinkin kun se on uimalämpöinen. Mää en oo kerennyt ottaa yhteyttä sinne, kun oon hukkunut koulujuttuihin eikä oo ollut juurikaan jaksamista. Mutta olet ollut mulla mielessä viime aikoina! Jos me nyt vihdoin päästäis treffeille?! :)

elle s'ennuie said...

Niin, who cares - ethän sä voi olla mitenkaan vastuussa jotkujen KALJAA-turistien käytöksestä :) Pohjoinen helmikuu (ja pitkä talvi yleensä) on parasta aikaa paeta aurinkoisille rannoille, kuvistakin näkyy, että oli hauska loma! Ihan hyvä, että kirjoitit siitä vasta nyt eikä aiemmin talvella, muuten olisi vähän kateeksi käynyt:)

eerika said...

ihana postaus ja miten suloiset bikinit sulla !

Anniina said...

elle s'ennuie: Totta! Oli ihanaa päästä kerrankin talvella etelään. :) Hehe, joskus kannattaa siis viivytelläkin. :D

eerika: Hihi, kiva kuulla ja eiks vaan! :))

Post a Comment